Anthuan kirjoitti:Hienoa että ihminen voi itse ansaitsemallaan rahoilla vuokrata mieleisensä asunnon tarkoituksenaan asua siinä ...paitsi jos hän on opiskelija, tuo ihmiskunnan alhaisin saasta ja byrokratian pelinappula.
Silloin asuntoa ei saa rahallakaan, vaan hänet voidaan ohjata opiskelija asuntoon, pikkuiseen koppiin toisten kaltaistensa joukkoon.
Tokihan tälläisestä nk.solusta tulee maksaa vuokraa joka on kalliimpi kuin vastaavasta oikeasta asunnosta, mutta ei hätää vuokra on mitoitettu kiinteine kuluineen sellaiseksi että kansanelatuslaitos maksaa maksimi asumislisän, jolloin opiskelija toimii vain välikätenä lisäten oman 20% summaan, kyllä veronmaksaja olisi tyytyväinen tietäessään kuinka tehokkaasti ja säästelemättä hänen rahojaan käytetään.
Opiskelija miettii sitten koulumatkallaan, katsellessaan mukavan ja hiljaisen asuntoyhtiön erään asunnon autiota ikkunaa, että olisi ne verorahat voinut viisaamminkin käyttää.
Hmm... Itse olen koko opiskeluaikani jotenkin ajatellut, että kyllä Suomessa opiskelijalla on oikeasti hyvät oltavat. Ainoastaan kaikki p*rk*l**n säädökset ja Kelan pelleily pistää vihaksi. Minkä ihmeen takia pitää olla jotain tulorajoja? Miksi yhtä hyvin ei voi tehdä niin paljon töitä kuin vain perse venyy, mutta tuet maksettaisiin suoritettujen opintopisteiden perusteella? Eli tietenkin siis vain yksi raja, jonka saavuttamisen tai ylittämisen jälkeen saa ne maksimituet (jotka on mitoitettu minkä vuoden elinkustannusindeksin mukaan??). Tällainen tulorajapelleily ei aiheuta mitään muuta kuin turhaa epätietoisuutta ja stressiä siitä, että saakohan tänä vuonna enää sitten tehdäkään töitä, jos ei vuoden päästä halua maksaa liikoja tukia 20 (vai 30) prosentin korolla takaisin.
Mutta Kela- ja tukiasioista avautuminen vaatisi jo oman topicin, joten jätetään se siihen. Pointtini oli se, että asumme avovaimon kanssa Vantaalla 2h+tpk asunnossa, jossa vuokra on 538€/kk. Tuohon summaan sisältyy myös sähkö, vesi, netti, lämmitetty autopaikka sekä saunavuoro. Molemmat saavat opintorahaa ja asumislisää 499,60€/kk, eli oikeasti jo pelkästään sillä ylijäävällä summalla eläisi oikein mainiosti, jos käyttäisi julkisia ja söisi perus kotiruokaa päivittäin. Jäisi oikein säästöönkin.
Kuitenkin töissä on syytä käydä. Ei pelkästään siksi, että haluan olla muutakin kuin yhteiskunnan loinen, mutta uskon vakaasti siihen, että tekemällä säännöllisesti töitä koko opiskeluajan pysyy paremmin siinä työnteon rutiinissa kiinni ja etenkin saa arvokasta työkokemusta, josta on hyötyä siinä vaiheessa, kun on opiskelunsa suorittanut ja haluaa tehdä muutakin kuin istua kaupan kassalla illat ja viikonloput. Liikaa ei kuitenkaan saa tehdä töitä, ettei vaan väsähdä ja opinnot häiriinny (pakko oli lisätä Kela-avautuminen loppuun...).
Mutta tämä oli siis vain toinen, henkilökohtainen näkökulma opiskelijaelämään. Tiedän kaveripiiristänikin, ettei kaikilla ole ihan sama tilanne. Yksin asuville ei juurikaan ole Helsingissä asuntoja tarjolla (ellei halua asua kantakaupungissa 15 neliön lukaalissa 600€/kk) muutoin kuin Hoasin soluissa (joissa tilaa on saman verran, mutta saniteettitilat samoin kuin keittiöt sun muut on jaettu vähintään kolmen muun ihmisen kanssa, ja joissa vuokra on "vain" 300€/kk). Yksin asuntoa etsivä saa sitten hakea asuntoa jostain Vantaan satelliittilähiöstä, jonka asunnoissa on valitettavasti liian ohuet seinät, mutta joissa on bileet viikon jokaisena vuorokautena. Ja töitähän ei toki kaikille ole täälläkään tarjolla... Sikäli siis ymmärrän tilanteen jossain pääkaupunkiseudun ulkopuolella, jossa asutuskeskukset eivät ole yhtä suuria, mutta joissa on paljon opiskelijoita hakemassa töitä, jotta voisi elää edes vähän paremmin kuin niissä valtion (tai valtion ylläpitämän järjestön) tarjoamissa karsinoissa.
