Aikani itkumuurilla vollotettuani totesin, että koitetaan nyt sitten hukuttaa surua toisarvoisiin puuhasteluihin. Mutta ei, lisää kylmää vettä tuli niskaan kun irroittelin kylkilistaa ja totesin, että autohan on aiWan läpeensä mätä ruostepommi. Voe että kun pitikin mennä ostamaan tuontiauto, ja vielä epäluotettavalta Virolaiselta autohäkkikauppiaalta. Melkeen läpimätä (
) :
Hikoiltuani kuin pieni sika sain kuin sainkin ruosteen poistettua ainakin 5 sekuntia kestäneellä teräsharjalaikkasessiolla
Sitten meni pitkälti toista minuuttia kun kipasin vilpiöstä Noveroxin ja ruuttasin sitä pintaan:
Tuohon päälle länttäsin vielä Hammeritea, ja sen päälle ruiskasen vielä massat, joilla tuo kaamea ruoastepeikko ehkä hetkeksi tulee torjutuksi. Vai pitäiskö tuo kuitenkin pistää paaliin vaan, aika pahasti kuitenkin mätii
? Tätä kysymystä pähkäillessäni ryhdyin kuitenkin tusaamaan jotain pientä helppoa askaretta, jolla saisi aikaa kulumaan. Termostaatin vaihto Saabiinhan on helppoa kuin heinänteko, ajattelin. Sitäpaitsi viime talvena yli 10 asteen pakkasilla tuntui lämpömittarin neula jäävän ainakin pari milliä vajaaksi "vaaka-asennosta" matka-ajossa, eli termarin voisi tosiaan vaikka vaan ihan lämpimikseen vaihtaa.
Helppoa, kuten kuvasta näkyy, siinähän se termari jo onkin irti:
Ja siinä näkyy myös termarikotelolle tuleva putkenpätkä O-renkaineen:
Tuommonen siis tuo V6 termari, tulee kotelon kera:
Eikun uutta suoleen, O-rengas ei pysy ilman liimaa urassaan:
Näin ikkäästi, uus termari paikoillaan, ja eikun kovaa ajoo...vai kuinka?
No ei IHAN vielä, tuo putki O-renkaineen pitää pultata toisesta päästään kiinni kanteen. Samaan holetsuun tulee tietty koneen nostorauta ja öljytikun pidike, eli kolme himmeliä jotka kaikki kanittaa omiin suuntiinsa ja ahtaassa raossa oleva ruuvinkanta:
Tuo kuvassa näkyvä pikkunen letkunpätkä ei tietenkään irronnut ehjänä, joten piti tonkia laarista uutta lerssiä tilalle. Siinä jo ölppätikkukin paikoillaan:
Juu niin, tuli se imusarjakin irroitettua, kun ei termariin muuten pääse käsiksi...aloitetaan kasaaminen kolmiosaisen imusarjan alimmaisesta palikasta, rasvaa (oransseihin) O-renkaisiin, opasti WIS:
Ja sitten vaan ujutellaan paikalleen, eli kansien väliin:
...ja taas liukastetta:
Tuon muovihärdellin päälle sitten olis tarjolla tämmöistä läystäkettä, jossa mm. suuttimet kiinni:
No samperi, sinnehän sekin sujahti:
Tilaahan ei juuri ole kiinnitysruuveja reikiinäs ujutella, joten tosiranettajan kikkapakista nro 8 käyttöön, eli liisteröidään ruuvinkanta hylsyyn vaseliinilla:
...ja ruuvataan paikoilleen:
Sitten riuhdotaan vanha tiiviste irti tässä vaiheessa, kun ei tullut mieleen silloin kun tuo kalikka oli "irti" (eli oli siinä vielä bensalinja yms. letkujen varassa kiinni):
Sitten muistetaan, että takimmaisen kannen venakopan tiiviste on kuitenkin porsinut ja tulpat ui öljymarinaadissa, joten laitetaan uusi tiivari ja kiinnityspulttien O-renkaatkin uudet samaan rähinään:
Juu, mutta jatketaas sitten taas sitä temariprojektia...Eli uusi imusarjan ylimmän osan tiiviste paikoilleen:
Muistetaan laittaa ne suutinten sähköliittimet paikoilleen ja aletaan tunkkaamaan imusarjan ylintä osaa, jossa siis läppäkotelokin vielä kiinni, paikoilleen:
Se oli helppoa, ja muistetaan sieltä läppäkotelon päästä laittaa yksi "ylösalaisin" oleva 10mm kantainen ruuvi tukirautaan kiinni. Siinäkö se jo oli? No ei tietenkään. Heivataanpa vielä ahtimen imuputki kiinni:
Tilaa on ujutella putki alas ahtimelle vaikka huru mycket:
Sinne meni, melkeen heittämällä:
Jaa niin, se by-passin putki, ja huohotusputki kans:
Jepander. Sitten enään tuohon väliin IMM kiinni:
Eikä tartte enään kuin ruuvailla moottorin päälle peitemuovit, niin se on siinä:
Helppoa mutta yksinkertaista siis tämä termostaatin vaihto
Tulipa vielä termari otettua PCS:ltä, tuli Speedpartsin paketissa Vernet:n 92-asteinen, toivoa sopii, että olis käypänen termari, ei tota kuitenkaan ihan huvikseen ala vaihtelemaan talven pakkasilla Paikallaan oli orkkistermari (valm. 08 / 1998), sekin 92 asteinen, ja aivan kivettyneellä tiivisteellä, jonka ansiosta tuonne kansien väliin oli muodostunut jo ihan mukiinmenevät glykolisaostumat 
Elo Ekoauton kanssa on ollut melko sopuisaa. Bensaa ei vie juuri mitään, hyvä kun kerran kuussa tarttee tankilla käydä
Kilsoja tullut käyttöönoton jälkeen seitsemisen tuhatta, minkä aikana on porsinut ainoastaan jarrutehostin (vaihdettu jo ehjä käytetty tilalle) ja edestä kuskinpuoleinen koiranluu. Laiskuuksissani en jaksanut vaihtaa joulukuun rempassa kun toisen puolen koiranluun, josta oli suojakumi rikki. Onneksi kuitenkin ostin niitä silloin 2kpl, niin on jo varaosa valmiina (TRW:n tekele).Juu, ja ACC sekoaa aina silloin tällöin, eli nostaa puhallinnopeuden maksimiin ilman mitään syytä kesken kaiken. Puhallinnopeutta saa laskettua manuaalisesti kyllä, mutta ei tokene kuin uusintastartilla tuo automatiikka. Esim. ajon aikana kalibrointi ei lopeta puhaltimen täystohotusta muuten kuin kalibroinnin ajaksi. Vikoja ei kalibrointi anna. Oisko paneelivika? No, esiintyy sen verran harvoin, että ei jaksa stressata.
Semmoista, katsellaan miten ensi talvesta selvitään, jos nyt edes sinne asti kestää
