Nyt se parempi aika on tullut!
Hymy oli nääääääääin leveä, kun vuosien jälkeen pääsin Pikkuauton kuskinpenkille ja sain otteen ratista. Iloa ei himmentänyt se, ettei moottoria edes uskalla yrittää käynnistää ja akkuakaan ei vehkeessä ole ollut kiinni vuosiin... Traileriin Pikkuauton saa työntämälläkin. 
Traileri arvolasteineen seisoo tämän viikon meillä kotona autokatoksessa ja viikonloppuna matka jatkuu. Näin auton laiton suhteen melko (lievä ilmaus...) kädettömänä homma lopulta päätyi siihen, että itse entisöinti on ulkoistettu. Lopputulemana toivottavasti parin vuoden sisään ajossa ja museorekisterissä on kimmeltävän upea, edelleen ja uudelleen kirkkaan vaaleansininen
, Pikkuauto vailla vertaa.Täällä porukka tuntuu olevan kovasti ahkeraa ja kykenevää omia autojaan laittelemaan ja mielenkiinnolla olen lueskellut kuvareportaaseja projekteista ja projektien etenemisestä. Voin tässä oman projektini edetessä silloin tällöin kirjoitella sanasen siitä, miten tällainen ulkoistettu entisöintiprojekti sujuu, ja ehkäpä jokunen kuvakin saattaa joskus tarjoutua näytille.
Tämä aarteeni on siis vm. 1978 96 GL V4 Super. Sinänsäkin hauska peli, kun kaikki alkuperäiset dokumentit ovat autosta tallella. Niin ja tietenkin (näin naisellinen näkökulma näihin autoasioihin) ajomukavuuden lisäksi tuo auto on ihan äärettömän söpö. <3
Mitään järkeähän tällaisessa projektissa ei tietenkään ole, mutta... Onhan se ehta
ja vieläpä 96-sellainen. 
opiskelija-asuntolan pihassa) maalatut kyljet.
