Satku + modernimpi tomaatti

[Rattivaihde]

Kuinka mahdotonta olisi sijoittaa satkuun esim. tonnarin nelivaihteisen automaatin tasoinen vaihteisto? Tekeekö vaihteiston sijoitus satkussa hommasta mahdottoman, vai kenties jokin muu seikka? Pääpaino olisi siis kulutuksen ja kierrosten vähentämisellä varsinkin maantie/moottoritieajossa.

Jos/kun jonkin muun vaihteiston kuin BW37:n tunkeminen satkun pellin alle on lähinnä mahdotonta, millä laatikon versiolla nuo edellämainitut asiat olisivat parhaalla tolalla? Turboissa ymmärtääkseni on harvemmat välitykset...

Ihan periaatteellista pohdintaa siis ainakin tässä vaiheessa (ja luultavasti jatkossakin) Linkit vanhempiin ketjuihinkin otetaan kiitollisena vastaan, etsillä tuntuu löytyvän huonosti mitään...

[Hessu]

Mikäänhän ei ole mahdotonta (paitsi pyöröovesta hiihtäminen) mutta kyllä tuo satkun loota on sen mallinen että siihen paikalle ei juuri mikään muu automaattivaihteisto oikein istu. Jos kenkä puristaa siitä, että välitykset eivät ole tarpeeksi pitkät, niin pidemmän ensiövälityksen teettäminen ei luulisi olevan mikään ylivoimainen temppu. Tosin, jos tehtaalta tarjolla olevat versiot eivät riitä niin kulunkia saattaa jonkin verran kertyä...

[Rattivaihde]

Eiköhän noilla välityksilläkin pääsisi melko pitkälle, toki tuota kulutuksen lisääntymisen perusongelmaa ei kovin helposti välttämättä voiteta mutta jos sen saisi minimoitua... Itsehän en ole ikinä edes ajanut automaattisatkua (og:tä siis), mutta sen suuntaan houkuttelisi tuo kytkimen, kaasupolkimen ja vaihdekepin pyhän kolminaisuuden ärsyttävyys enemmän ajaessa. Toisaalta jos ja kun kulutuslisäys manuaaliin verrattuna olisi useampia litroja niin sisäinen Roope Ankka -moodi menee välittömästi päälle ja laskee mukavuuslisän kulutuslisää pienemmäksi...

[Mertmi]

Onhan niitä poikittaiskoneisia satkuja ainakin yksi olemassa. Ettei joskus olisi siitä ihan kirjoiteltu täällä foorumilla kuvien kera? En näkisi pelkän polttoainetalouden vinkkelistä järkeväksi alkaa sellaista rakentamaan. Jos haluaa haastavan projektin itselleen, niin voisihan sinne survoa esim. 9-3 automaatin tekniikan. Se voisi olla riittävän kapea paketti, että sen pystyisi sinne survomaan. Ainakin 9000 konelaatikko-paketti siis on satkuun joskus survottu...

[Rattivaihde]

Täydellinen tekniikanvaihto moottoreineen kaikkineen tuntuisi kyllä hieman turhalta, silloin ei enää niinkään parannettaisi vanhaa vaan siirrettäisiin puolet autosta uudelle vuosikymmenelle, jolloin tulee väistämättä mieleen onko sitten järkeä pysyä vanhassa, ruostuvassa, huonolla ilmanvastuksella varustetussa ja turvattomammassa korissa (jonka etuna tosin on keveys)...

Kunhan pääsen koeajamaan edes jonkinlaisella teholla siunatulla moottorilla ja automaatilla varustettua ysitonnista (tai 9-5:sta) selviää onko siinä riittävästi henkeä jäljellä vai pitääkö ruveta virittelemään ultimate-og900:sta, mikä tarkoittaisi kyllä uuden yksilön hankkimista koska nykyistä en rupea teurastamaan

Edit: satkun henkisestä seuraajasta eli OG9-3:sta en kyllä onnistu innostumaan millään vaikka siinä onkin paljon tutun oloista, sisusta ja alusta vain latistavat tunnelmat aivan totaalisesti...

[Mertmi]

Rehellisyyden nimissä tossa og9-3:ssa ei ole og900:n tunnelmaa jäljellä. Ne ovat eri aikakausien autoja. Omistin og900:n kuusi vuotta ja noin 130tkm sillä ajettiin. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Ehkäpä eniten kaipaan 99:ssä ja og900:ssa vaihdekepin luona olevaa sisävalojen katkaisijaa. Sellaisen toki voisi modata noihinkin uudempiin. 99:n ja og900:n isot ovitaskut ovat toinen asia, jota jää kyllä kaipaamaan näissä uudemmissa kulkineissa.

[Rattivaihde]

OG9-3:sta löytää kyllä muotoilun puolesta jonkin verran yhteneviä kohtia satkuun kun molemmat on pihassa vierekkäin parkissa, siis ikkunalinja ja sen alla oleva sisäänpäinpokkaus kyljessä, tuulilasin kaarevuus (pienemmässä mittakaavassa kolkissa), takalasin muoto, keulan muoto (valot + maski), penkkien perushahmo niskatukineen jne.

Eilen kun kävin tarkistamassa rengaspaineet peräkkäin molemmista päätin vetää pienen testilenkin samaa pikkutietä jotta saisi pientä vertailua noiden alustoista. Ensin menin 9-3:lla, sillä pystyi ajelemaan seitsemääkymppiä ilman suurempaa draamaa, mutta mutkissa tuntuu että auto mieluiten jatkaisi suoraan kääntymisen sijaan, sen verran reilusti kori kallistelee ja ohjaus vastustaa. Tuossa puolivälin tienoilla on tien poikki ehkä kymmenen sentin korkuinen pomppu, joka kolkilla tuntui melko tuntuvasti sisällä, vaikka alusta yleisesti onkin melko pehmeä. Moottorissa on kyllä mukavasti tehoa, mutta vaihteiston välitykset tuntuvat joka paikkaan melko pitkiltä, eli ainakin ylämäissä alkaa viidessäkympissä nelonen jyristämään ja seitsemässäkympissä vitonen.

Noh, seuraavaksi menin satkulla, ja tehonpuutteen korvasi varsin runsaskätisesti alustan toiminta. Eihän tuossa halpamallissa ole edes kallistuksenvakaajia tai muuta ylimääräistä, iskarit ovat jonkin ikäiset, renkaat yhdeksänvuotiaat jne. mutta koko auto tuntuu taittuvan mutkiin kuin itsekseen, ohjaus ei pistä yhtään hanttiin, ja monessa paikassa kallistelukin tuntuu olevan vähäisempää kuin kolkilla, koko auto tuntuu kevyeltä mitä se tietenkin onkin. Mainittu pomppu ei heilauttanut autoa yhtä reilusti. Moottori ei missään vaiheessa valita liiasta kuormasta, seitsemääkymppiä ajan nelosella vain sen takia että tiedän sen olevan järkevämpää keston kannalta, en siksi etteikö moottori jaksaisi. Nyt nopeus oli koko matkalta 80-90 km/h, ainoa paikka jossa tarvitsi suuremmin jarruttaa oli tuo viimeinen mutka jossa muuten olisi mahdollisesti loppunut renkaista pito.

Vaikken yhtään jenkkiautoa ole ajanutkaan, 9-3 tuntuu juuri siltä jollaisena niitä kuvataan koeajoissa ja videoissa. Alusta ei suodata terävämpiä kuoppia ja epätasaisuuksia mitä täällä on riittävästi, kallistelu on reilua, ohjaus on tunnottoman tuntuinen eikä auto kulje kallistetulla tiellä suoraan vaan vänkää ojaan. Satkuun sen sijaan voisin laittaa takaikkunaan jostain BMW:stä tarran "Ajamisen iloa" Kunnolliseen tonnariin ja femmaan täytyy vielä tutustua, mutta kolkissa ei ole tuota satkun keveyden ja loistavan alustan muodostamaa ajotuntumaa. Edellämainitut tietysti ovat vielä painavampia, mutta ymmärtääkseni varustettuna ainakin hieman paremmilla alustoilla...

pitääköhän vaihtaa otsikoksi satku vs modernit saabit

[Mertmi]

Kyllä minun mielestäni näiden uudempien Saabien alusta nielee huonon tien epätasaisuuksia ihan eritavalla kuin vanhempien. Tämä tietenkin edellyttää ehjiä iskunvaimentimia luonnollisesti (oma 9-3 tuntui hengenvaaralliselta kun takaiskariesta toinen oli laskenut mehut pihalle ja toinenkin oli aika väsynyt). Tämä on toki oma mielipiteeni. Ainakin kun vielä taloudessa oli 99 -78 ja uudempia edusti tuo 9-5 -98, niin aina hämmästyi 99:iin hypättyään viikonlopun 9-5:llä ajelun jälkeen: miten huonossa kunnossa nämä Itä-Suomen tiet ovatkaan. Oma näkemykseni tuosta 9-3:n ohjauksesta on juuri päinvastainen. Jotenkin minua miellyttää se että ohjausta pitää hiukan voimalla kääntää, kun tottui tehostamattomaan 99:iin vuosien mittaan. Og900:n tehostinta ite moittisin jopa tunnottomuudesta verrattuna tehostamaton. 9-3:ssa on tehostus, mutta tuntoa ei ole menetetty. Nämä toki on makuasioita ja ollaan menty aika kauas alkuperäisestä aiheesta.

[haffu]

Vaikka tuollainen automaatti leppoisa onkin, niin itse pidän enempi kyllä manuaalista. Automaattisatkulla tosin en ole ikinä ajanutkaan ja muutenkin lähes kaikki ajopelit olleet ahdettuja manuaaleja. Toyotassa tosin on 4-pykäläinen automaatti, joka sinänsä sopii ihan hyvin tuon 2.5TT moottorin jatkeeksi.

Mitä tuohon alustaan tulee niin kyllä tuo og900 on yksi parhaimpia. Uudemmissa Saabeissa jokseenkin pehmeämpi. Esim. isän og9-3 Aero kallistelee mutkissa erittäin paljon. Kolkki tosin on ihan tavallisella aeron alustalla ja satkussakin vain lesjön madallus. Tallissa kyllä olisi vakaajat valmiina asennettavaksi.

Itse tykkään tosin erittäin paljon tuosta Toyotan alustasta. Vakionakin oli jo ihan mukava, mutta jo coilareiden asennuksen jälkeen muuttui vieläkin paremmaksi. Jos saisi nuo yli 20v vanhat puslat vielä uusittua niin tiedä millainen olisi jo. Ja kaveriksi vielä jäykempää vakaajaa.

Ja takaisin itse asiaan. Omassa satkussani on tällä hetkellä #6 ensiövälitys enkä pidä juuri pätkän vertaa tästä. Jo maantienopeuksissa on kierrokset sen verran korkeat, että kulutusta ei saa juuri mitenkään laskettua. Ja kun moottoritielle pääsee niin johan kiertää moottori. Tämä yhdistettynä satkun äänieristykseen niin matkanteko ei kovin mukavaa enää ole. #7 ensiövälitys pitäisi saada tuonne tilalle ja auttaisi jo huomattavasti. Mieluisinhan olisi tietenkin se harvinaisin #8 joita loppupään T16/Aero satkuissa oli.

[Rattivaihde]

Makuasioitahan nämä tosiaan ovat. Ketjun otsikosta ollaan vähän sivussa, mutta aihe on periaatteessa sama, koska kaikki liittyy omaan pakkomielteeseen löytää nykyiselle satkulle seuraaja käyttöautona, vaikka sen hankinta on luultavasti muutaman vuoden päässä Ja valikoimahan on tuoreempi OG900 - 9000 - OG9-3 - OG9-5.

Tuossa meidän 9-3:ssa on luultavasti alkuperäinen alusta (veikkaisin ainakin), ja mittarissa 134 tkm. Ei se mitenkään vaaralliselta tai rikkinäiseltä tunnu, vain jollakin tapaa löysältä, terävissä epätasaisuuksissa kovalta ja mutkissa kaatuvalta. Sekä varsin ura- ja kallistusherkältä. Renkaatkin ovat ihan suht tuoreet Continentalit, ettei pitäisi nähdäkseni olla niistäkään kiinni. Satkussa puolestaan on ilmeisesti jossain vaiheessa vaihdettu iskunvaimentimet, ja muusta ei sitten olekaan tietoa, kilsoja on 194 tkm. 9-3:lla ajaessa kerta kaikkiaan tuntee itsensä enemmän matkustajaksi kuin satkulla ajaessa, jossa on sellainen man&machine-fiilis

Niin ja ohjauksesta, 9-3:ssa ohjaus tuntuu liioitellun raskaalta (verrattuna melkein mihin tahansa muuhun autoon, mukaanlukien 9000 ja muunmerkkisiä), ikään kuin sillä olisi tavoiteltu ohjaustuntumaa. 900:lla tulee yleensä ajettua joko sormiotteella ohjauspyörän alareunasta tai sitten kyynärpää oven kiinnivetokahvalla ja yksi käsi ratin vasemmalla yläpuoliskolla. 9-3:lla pitäisi ilmeisesti ajaa kymmentä vaille kaksi -asennolla, mutta se tuntuu muualla kuin mutkateillä ja automaatilla varsin oudolta... Ihan extreme-esimerkkinä 900:sen nelipuolaisen ratin alimman välikön keskelle voi laittaa sormen ja kääntää rattia sillä ilman että sormi liukuu mihinkään. Vastaavaa kun koittaa 9-3:sella sormi ensin liukuu kiinni jompaan kumpaan puolaan ja sitten ottaa kipeää. Satkun tehostettua ohjausta ilmeisesti tosiaan monet pitävät liian kevyenä, mutta itselle se sopii erittäin hyvin.

Automaatti olisi nimenomaan kaupungissa ja nurkka-ajossa kätevä, eihän sillä maantiellä hirveästi ole väliä joutuuko vaihtamaan pari kertaa ennen kahdeksaankymppiin pääsyä. Automaattia puoltaa se että kytkimen ja vaihteiden käyttö tuntuu jotenkin alkukantaiselta kun ei enää pissapojan pumppua tai pyyhkimiäkään käytetä käsin/jaloilla, toisaalta manuaalin puoleen kääntää se että automaatilla ajaminen on aika tapahtumatonta eli joissakin oloissa tylsää.

Seiskan ensiövälitys on kyllä ihan ehdoton jos multa kysytään, vaikka on kaasarimalli niin ei se niin hirveästi kiihtyvyyttä vie, ja moottoritiellä on jo nyt ihan riittävästi kierroksia, en viitsi miettiä millaista olisi jonkin viitosenskan kanssa...

[tetammi]

Kyllä tonnari tuntuu ihan saabilta.
Automaattina mulla on ollu -87CC ja -96CD, eka ei ollu kyl yhtään taloudellisempi mitä satkun versiotkaan.
Toi CD meni kulutuksen puolesta lähes samoihin mitä ukkon samanikäinen manuaalitonnari.
Pilleriturbolla toi tomaatti kyl toimii hienosti mutta täytyy olla täyspaineinen tai lastutettu muuten ei pääse kyl mistään ohi.

Satkuja on ollu automaatilla vissiin viis. Turbon pidemmillä välityksillä kyllä pärjään jossei hirmusesti tule motaria tai sielläki iha ok jos ajelee rajoitusten mukaan.
Tosin finkku oli muutenki aika hiljanen niin liekö toi vaikuttanu...

Vaparina tietty huutaa motarilla mutta ei silläkään jaloissa tarvinnu olla, kaupunkissa kyl seki omiaan. Tuollo tietty oli vertailukohteena vanha hiase niin ajomelun häiritsevyys saatto olla melko subjektiivista..

Noilla turboilla harvemmin tuli ajeltuu mitään pisaralla pisimmälle ajoja koska kiihdettely oli niin kivaa.

Jos haluut järkevän automaatin niin suosittelen lyhytlohkosta tonnaria, niissäki rupee oleen valinnan varaa alle parin tontun. Helpohkoja silti vielä huoltaa.
Vanhemmatki käy mutta vaateis melkein tuoreemman turbon, ainakin toi -87 garretilla oli sellanen että just ku veto alko niin tomaatti löi isompaa silmään.

Nyt kun on säännöllistä ajoo reilu puoltoist vuotta automaatilla niin kyllä vähän turhauttavalta tuntuu hyppäessä manuaalin puikkoihin.
Tietty kohtuukokoinen V8 sähköohjatulla laatikolla takaa sen ettei automaatti tunnu miltään kuminauhalta.

[Mertmi]

Omalta kohdalta voin vielä valaista hommaa, että tuo og9-3 tuli 99combicoupen tilalle ja sen tehtäviin. Joutuu tuota alustaa päivittämään että saa samaa jämäkkyyttä peliin, mitä näissä vanhemmissa on. 99:ssä oli edessä sporttijouset ja takana kuormajouset. Tuolla setupilla ei menettänyt maavaraa vrt. madallusjouset. Tietyillä osa-alueilla tuo päällekkäisillä tukivarsilla toteutettu etupää on vertaansa vailla, kuten esim. ajettavuus vaihtelevalla tienpinnalla ja kiihdytyksissä. Se tosin edellyttää virheettömässä kunnossa olevat pallonivelet ja oikeat ohjauskulmat. Heikkoutena pidän taasen etupalkin kohdalla olevaa matalaa maavaraa ja melko lyhyttä joustovaraa.

Tuossa Rattivaihde mainitsi 9-3:n ura- ja kallistusherkkyyteen sekä ohjauksen raskauteen liittyviä kommentteja. Itsekin havainnoin oman autoni kiihdytysvetelyn ihan mahdottomaksi vrt. 99 cc. 99:n pohjalta tiesin että aurauksen säätö on olennaisin tekijä kiihdytysvetelyssä, joten säädin aurausta lisää tohonkin 9-3:een sillä seurauksella, että sitä voi nyt ajaa huoletta vaikka kahdensormen otteella maantiellä tuulisellakin säällä. Kiihdytysvetely hävisi lähes täysin. Pienestä se on kiinni, koska aurauksen lisäys oli melko minimaalinen. Omatekoisella tarkastuskepillä sitä arvailin ja hyvällä menestyksellä. Enää piinaa alle 50km/h nopeuksissa ilmenevä epätasaisuuksissa rattiin tuleva "kääntyily" ja tuohon on korjauksena tulossa urtsikkapuslat alatukivarsiin, uudet etuiskarit ja clämppi.

Auton ulkomittojen puitteissa ja muiden tavankäyttöön vaikuttavien ominaisuuksien puolesta tuo 9-3 on melko samoissa mitoissa og900 ja 99cc:n kanssa. Ketterämpi tuo on kuin 9-5, jonka puikoissa taas olen ihan mieluusti maantietä taittaessa. Toisaalta tuo 9-3 ei ole mikään huono valinta maantiellekään. Vähän ahtaan tuntuinen se on, etenkin kun etupenkeille ahtautuu kaksi raavasta miestä. Sama fiilis kuin 99:ssäkin: turvavyöt sopuisasti vuorotellen hieman poispäin kaverista kallistaen ja tilaa tehden.

[Rattivaihde]

Epäilemättä tuo meidän 9-3 kaipaisi kipeästi alustan tarkastelua vähän joka osa-alueella, mutta kun varsinaiset omistajat (eli vanhemmat) ovat tyytyväisiä, auto on varsin vähäisellä käytöllä eikä sillä tehdä pitkiä matkoja kuin hyvin harvoin ja silloinkin maksimissaan ~300 km niin mikäs minä olen sanomaan

Muotoilun puolesta OG9-3 käy omaan silmään kaikkein parhaiten näistä ogsatkun ja 2000-luvun loppupuolen mallien väliin jäävistä, ehkä siksi että siinä on eniten vaikutteita ogsatkusta, ja ohjaamon puolellakin on satkuun verrattuna sivusuunnassa reilummin tilaa, mutta suurin ongelmien aiheuttaja omasta näkökulmasta on tuo satkuun verrattuna valtavaksi paisunut kojelauta, joka työntyy paljon pidemmälle kuin satkussa joka taas tuntuu melko avaralta juuri suoran sekä syvyydeltään ja korkeudeltaan maltillisen kojelaudan takia. Itsellä on itse asiassa kolkissa etumatkustajan penkillä oikein mukavasti tilaa, mutta kuskin puolella ratti ja polkimet sekä jossain määrin kojelaudan etupaneeli tulevat tielle. Ongelma ei olisi niin suuri jos etupenkin saisi niin taakse kuin olisi järkevää, mutta kun taakse on jostain syystä jätetty sen verran rakoa takaistuimen istuinosaan ettei siihen kukaan mahdu mutta pitkäjalkaisella kuskilla on ahdasta.

Niin ja Teemulle, kyllä tuo turbotonnari on ollut viime aikoina ykkösenä tuossa autonetsinnässä, matalakeulainen lyhytlohkoinen olisi tietysti paras vaikkakin tuossa pahimman autokuumeen kourissa tuli jo katseltua vesi kielellä Nettiauton '91 täysvaruste-CD:itä, mutta täytyy aina kaataa kylmää vettä niskaan ja muistuttaa todellisuudesta johon kuuluu rajatut resurssit ja nykyinen rakas satku Silti alitajunnassa kehittelen kaikenmoista skenaariota tonnarin ostamisesta pariksi kuukaudeksi ja sitten pois myymistä mutta pitää yrittää hillitä ittensä...

[Lahti411]

Mä olin (ja olen) Tupliksen kyytiin oikein tyytyväinen, vaikka raskashan tuo on käännellä.
Tupliksen tanakkuuden jälkeen oli kyllä vaikea totutella OG Kolkkiin... No, Kolkin ohjaus parani, kun just vaihdoin siihen uretaanipuslat. Vetely loppui ja ohjaus muuttui terävämmäksi. Kevyt se on vieläkin ajaa, mutta tuntumaa on ihan toisella tavalla. Oli Kolkin alustakin kyllä jo ihan loppu: tukivarren iso pusla olikin nestevaimenteinen ja kuskinpuolella oli säiliössä enää maantiepölyä... Ei ihme, että tempoi ohituksissa!
Tupliksen ajettavuudessa mua kyllä häiritsi keulan ryskääminen terävissä kuopissa ja korin (5-ovinen) eläminen -kauhea räminä sorateillä ja jokainen komponentti tutisee eri tahtiin Ja motarilla taka-akselin sivuttaisliike heijasi koko autoa pidemmissä, loivissa heitoissa.
Ihan eri planeetoiltahan nuo autot on ja vertailu taitaa olla vähän epäreiluakin Tuplista kohtaan. Nostalgia ja fiilispisteet Ysiysi kuitenkin nappaa kirkkaasti!

[tsaarela]

Kun hommasin aikoinaan NG-Satkun, niin minulla oli 99 vielä jonkin aikaa siinä rinnalla. Siinä oli pari kuukautta mennyt, ettei 99:llä ollut tullut ajettua, kunnes sille sitten löytyi ostaja ja piti lähteä viemään näytille. Pitkän tauon jälkeen ei voinut todeta muuta kuin, että 99 on todella hauska ajettava. Sama pätee myös Sonettiin. Kyllä päällekkäiset kolmiotukivarret ovat eri toista mäkperssoneihin verrattuna.