Meillä on ollut parin kaverin kanssa sellainen epävirallinen kalakerho jo vuosien ajan. Virvelillä viskaamme sen minkä ehtii. Olemme olleet nyt vuoden pari "tauolla" näitten työ- ja perhekuvioitten kanssa, mutta olemme yleensä tavanneet viettää yhdestä kahteen viikonloppua vuodessa keskenämme. Se ei kait ole perheiltämme liikaa vaadittu. Meillä kun kenelläkään ei ole mökkiä veden isomman äärellä, venettä tahi traileria, niin olemme aina vuokranneet sellaisen mökin, jossa hintaan kuuluu myös vene ja moottori. Alue on ollut Porvoosta Särkisaloon + sisävedet Anttolassa ja Ristiinassa.
Mitään mainittavaa (edes henkemme pitimiksi) emme ole koskaan saaneet. Pääasiallinen tarkoitus meillä perheenisillä on ollut viettää ns. poikien viikonloppu, jolloin olemme pääasiassa rentoutuneet. Kalaan olemme menneet vasta kun olemme heränneet, syöneet kunnolla ja ensimmäiset napanderit otettu. Ruokatauot päivällä on ryyditetty yleensä ...holilla ja kunnon nokkaunilla ja sitten iltasella olemme arvioineet tilanteen uudelleen, kunnes alkaa saunan lämmityksen aika jne ... Vaimokin aina sanoo, että se eka kala tulee sitten aivan v..un kalliiksi - kilohinnaltaan. Noh, kukapa sitä harrastuksiaan laskisi. Tämä harrastus on eräänlainen henkinen "varoventtiili". Ihan näinä vuosina koittaa aika, jolloin omat pojat on otettava mukaan, mutta mikäs sen hauskempaa
Taannoin ollessani pari vuotta Emiraateissa tapasin käydä vuokravehkeillä kalassa 3-5 kertaan vuodessa niin Arabianlahdella kuin Intian valtamerelläkin. Silloin saaliina yleensä oli Barracudia ja jokunen pienehkö tonnikala. Barracudia tuli välillä kuin lappamalla, mutta tonnikaloja harvemmin, ja nekin vain Intian valtameren puolelta. Barracudan mausta en välitä, mutta tonnari laitettuna samantein pannulla voin ja suolan kera on jotain taivaallista. Mitäänhän en kalastuksen syvemmästä olemuksesta ymmärrä, mutta rauhoittavaa ja terapeuttista se kaikessa tässä tohinassa on
