Latolöytö; SAAB 900 Turbo vm. -90

[Jamppa]

Hoksaanko oikein, että nopeusmittari näyttää olevan ns uudempaa mallia mutta muut mittarit vanhaa. Kun ei ole esim 50kmh kohdalla keltaista täplää ja vähä eri ns tekstuuri.

Hyvä huomio. Itse en osaa tuohon vastata, kun ei vertauskohteitakaan ole.

Näyttää olevan tonnarin nopeusmittari, ainakin aivan sama fontti ja tuo viimeinen numero on noin 16-16:30 kun sarkussa se 17 paikkeilla

[Aemilia]

Tämä teksti on jäänyt puhelimen muistioon odottelemaan inspiraatiota, mutta nyt tarjoillaan Saabisteille Joululukemista hieman myöhässä.


(Kuvissa vilahtava Aeron takapönttö ei liity tähän projektiin, vaan extempore lisätyöhön)

No niinhän siinä kävi, että leima laitteeseen saatiin, vaan jäi kesän kilometrit silti vähiin. Eräänkin lenkin jäljiltä kun oltiin autoa talliin tuuppaamassa, sen huomattiin savuavan konehuoneesta. Flektin liitin ja johdot olivat kärähtäneet ja sulaneet tyystin. Ennen seuraavaa ajoa piti siis flektin sulake ottaa pois.





Elokuun ekan lomaviikon roadtripin saldona 4 yötä, 10 maata ja 2560 kilometriä (väärän merkkisellä) Saksasta mutkan kautta Suomeen.



Jäljelle jäävää lomaahan oli sitten hyvä viettää tämän tapauksen parissa, josko joskus pääsis tälläkin tuommoselle reissulle. Tehtävää kun on myös ihan riittämiin. Otettiin auto mökille, jotta saadaan nauttia Suomen suvesta ja tästä hullusta harrastamisesta samalla kertaa.







Ovet oli vaihdettu jo aiemmin, mutta veivien vaihto sähköikkunoihin sekä keskuslukituksen moottorien, peilien, lukkopesien ja ovien johtosarjojen asentelut tulivat nyt työn alle. Uusissa ja vanhoissa ovissa oli keskenään erilaiset johtosarjat ja näiden sähköjen kanssa menikin odotettua enemmän aikaa. Onneksi netistä löytyi kytkentäkaavioita näihin liittyen. Lopulta kuitenkin kaikki saatiin toimimaan hienosti! Tässä samalla, kun ovet oli räjäytetty, irrotettiin tiivisteet ovista ja tehtiin perusteellinen putsaus ovien sisäpuolelle sekä maalailtiin ensihätään pahimpia rupia. Kirsikkana kakun päälle ovet äänieristettiin. Harmillisesti ovet on eri vuosimallista ja eri värikoodilla, täytyy myöhemmin miettiä mitä tuolle erolle tekee.

























Pensseliä heilutellessa myös taka-akseli ja tankin pannat saivat hammeritea pintaan.



Katsurilta tuli sanomista takavalojen toiminnasta, ongelma käytännössä oli kyllä tiedossa konttorille ajellessa. Vika paikallistettiin vetokoukun pistokkeen johtosarjaan joka oli aiemmin leikattu ensihätään sivuleikkureilla poikki vetokoukkua irrotettaessa. Vetokoukun johtosarja oli rosvoliittimillä ryöstetty takavalojen johtosarjasta, revittiin ylimääräiset johdot ja rosvot pois ja korjattiin johtosarja.





Pientä viilausta unohtamatta tuli tottakai asennettua syntymäpäivälahjaksi saatu Nardin puuratti ja vaihdekepin nuppi samaa sarjaa.





Kauheella tohinalla saatiin muutoin masiina nippuun ja flektikin elvytettyä WD40:llä. Loman viimeisille päiville oltiin suunniteltu pidempi testilenkki Kymenlaaksosta Tampereelle, jossa oli tarkoitus ehostaa auton yleisilmettä myllyttämällä ym fiksauksilla. Viimeisenä tehtävänä ennen Tampereelle lähtöä oli Flektin johtojen korjaus. Maajohto kuitenkin repesi irti keulan maapisteestä ja näyttää sen verran hapettuneelta kaikkiaan, että täytyy purkaa koko maapiste ja todennäköisesti korjata iso osa muistakin maajohdoista, mitä tuohon kulkee. Aika loppui siltä erää kesken ja tähän palataan sitten, kun taas löytyy aikaa ja lämmintä tilaa.



Ai niin, auton mittaristo on temppuillut kuoppaisilla hiekkateillä jolloin esim kierroslukumittari on pomppinut päälle ja pois, voiskohan syy tähän löytyä tästä samasta maadoituspisteestä?

[Aemilia]

Projetki etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Työt ja erityisesti opinnäytetyö on haitannut harrastusta kiitettävästi. Myös projektiin kuuluvat huoltojoukot ja auto itsessään ovat hajautuneet 2400km etäisyydelle, joka osaltaan voi vaikuttaa asioihin.




Latolöydön valmistelut kohti kesäpäiviä aloitettiin turbon irrotuksella jo huhtikuussa. Tämä toimenpide jouduttiin lopulta suorittamaan hellästi rälläkän ja dremelin avustuksella.




Turboon laitettiin huollossa uudet tiivisteet, laakerit ja uusi pakopesä. Takaisin paikalleen tuo irrotettu elin saatiin kesäkuun alussa ja samalla jatkettiin ajokauteen valmistautumista. Tavoite oli saada leima uusittua ja päästä Ouluun kesäpäiviä viettämään.




Takavaloissa oli useita pieniä "ominaisuuksia", jonka vuoksi pohjat otettiin auki ja liitospinnat putsattiin. Tarkistettiin, puhdistettiin ja kiristettiin myös takavalojen maapisteet. Näiden jälkeen valot toimivat normaalisti.

Flektin hapettuneet ja sulaneet johdot korjattiin. Lisäksi uutta maajohtoa vedettäessä huomattiin flektin maajohdon sulamisen yhteydessä myös toinen sulanut maajohto. Tämä meni toiselle töötille ja päädyttiin siihenkin vetämään uusi johto. Kivoja pieniä johtotehtäviä.

Auto kaipasi ennen leimaa ja isompaa käyttöä myös uusia renkaita. Koska haluttiin joka tapauksessa vaihtaa vanteet, päädyttiin ostamaan ensin vanteet ja suoraan niille myös renkaat. Vannevalinta oli varsin uniikki ja erilainen, joita ei muissa satkuissa näe.




Myös käsijarrua herkisteltiin ennen leimaa. Näillä eväillä saatiin puhdas leima kehujen kera kesäkuun 11. päivä.

Kesäpäiväthän starttasi 13. päivä, joten välissä oli rutkasti aikaa tehdä autolle pikameikkaus ennen kesäpäiviä. Auto sai perusteellisen pesun, pulunportaat kiinnitettiin ja bluetooth-soitin asennettiin matkustusmukavuuden lisäämiseksi. Myllykoneella käytiin myös pinnat läpi Poorboys Black Holen avulla. Tällä saatiin pintaan nopeasti vähän kiiltoa ja väri näyttämään jälleen punaiselta. Oikea maalipinnan myllytys jää edelleen odottelemaan sopivaa aikaa.








Fixin jälkeen matka jatkui Miehikkälä-Orimattila-Tampere ja lopulta 13. päivä Tampereelta Ouluun pelipaikoille. Suomen kesä pisti parastaan ja valmistuminenkin vahvistui satkun penkissä, kun todistukset kilahti saataville ajomatkalla. Hytissä tuli lämmin ilmastointiin tottuneena, mutta hieman kattoluukkua auki, niin kelpasi huristella pitkää matkaa.








Auto oli ajolleen todella hyvä ja kesäpäivät sujui kivasti hyvissä puitteissa Oulun Lasaretissa. Kesäpäiville oli eksynyt muutama muukin satku paikanpäälle ja tuli allekirjoittaneelle yllätyksenä, miten iso katras saatiin kokoon ko. mallin edustuksella - Saab 900 Turbo ei ollut tässä tapahtumassa harvinaisuus.






Oulun reissu oli tälle latolöydölle ensimmäinen pidempi ajo. Tästä reissusta jäi hyvä luotto autoon ja sillä tulikin ajeltua pitkin kesää enemmänkin.




Heinäkuun puolenvälin tienoilla saavuttiin Suomeen Italian reissulta sunnuntaina iltamyöhään, kun lennotkin olivat myöhässä. Saabit kuitenkin päättivät tuottaa tässä kohtaa omanlaista sisältöä elämään. Vielä 300 kilometrin päässä kotoa piti käyttis Aeroon tehdä iltasella katsastustsekki ennen seuraavan päivän leimaa ko. paikkakunnalla. Matkalla lentokentältä tuohon seuraavan yön majoitukseen kuitenkin petti Aerosta takatukivarsi viimeisten kymmenien metrien kohdalla. Leima sai siis odottaa. Kotiin Tampereelle oli päästävä seuraavana päivänä, joten ässä hihasta ja Satku alle.






Maanantai koitti ja hinuri sai hakea Aeron lähimmälle pajalle. Ei ollut tässä kohtaa aikaa ja paikkaa jäädä sitä ihmettelemään. Etätyöpäivä oli pulkassa ja illalla piti lähteä kohti Tamperetta. Kappas kehveliä, kun oli satkun rengas tyhjä. Siinä sitten 22:30 aikaan ihmeteltiin, mikä on seuraava siirto. Tampereelle kun oli päästävä ja tavaraa ja koiraa kuskattavana vannoutuneella yksityisautoilijalla. Onneksi aiemmin autoa hitsanneella tutulla oli rengaskoneet lähellä ja halua autttaa vielä tuohon aikaan. Lopulta renkaasta löytyi ruuvi pystyssä. Pikku-satkun kumi paikattiin tähän hätään polkupyörän paikalla (kas kun ei purukumilla) ja matka kohti Tamperetta voi alkaa. Matkalla joutui vähän pysähtelemään ja tarkkailemaan tilannetta, mutta paikka kesti kuin kestikin siihen saakka, että uusi, tilattu rengas saapui ja saatiin asennettua Tampereen päässä alle.

Elokuun alussa meidän seurue vieraili myös Sveitsissä IntSaabissa. Alunperin oli tarkoitus lähteä reissuun satkulla, mutta logistisista syistä seurue jakaantui kahteen ja pitäydyttiin reissun ajan vääränmerkkisissä. Upeat maisemat ja paljon hienoja Saabeja. Kelit osui jälleen nappiin, ehkä Suomalaiselle jopa hieman liiankin lämmin oli kiivetä tapahtuma-aluetta ylös-alas autoja ihastellen.








Sveitsistä kotiin rantauduttiin vähän erilaisella kokoonpanolla, kun logistiikka kohti satkun huoltojoukkojen yhdistymistä taas koitti pikkuhiljaa. Tuliaisina siis ostoksia Saksasta vuosien varrelta.


(Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata vetojuhdan tällä roadtripillä olevan sama maailmaa nähnyt luottoratsu, joka kotiutti ketjun latolöydön aikanaan)


Loppukesän satku toimittikin täysin kesäkäyttiksen virkaa moitteettomasti, kunnes sai siirtyä talviunille.




Nice to know loppuun. Aero korjattiin, leimattiin ja myytiinkin lopulta loppukesästä. Pitkän harkinnan tuloksena tultiin siihen tulokseen, että 4,5 vuoden ja 50 000km jälkeen käyttöauto tosiaan olisi tarpeen päivittää, farkku kun oli jo pitkään ollu mietinnässä.




Elokuun kesäloma sitten katseltiin ja koeajettiin erilaisia vaihtoehtoja. Vaakakupissa painoi ruosteettomuus, kestävä ja luotettava tekniikka, tilavuus ja hyvä ajettavuus. Varusteet plussaa. Lopulta lähdettiin extempore yöjunalla Torniosta hakemaan uusi käyttis.




Täytyy myöntää, että hitusen tuntui pahalta vaihtaa merkkiä, mutta onneksi taloudesta löytyy vielä näitä harrastepelejä ja saa aina kesäisin palata Saabin rattiin.