Syyskokouksessa käytiin serkun kanssa ja hubaa oli menomatkalla perjantai-iltana. Ahdin tosiaan määräsi tahdin monissa mukavissa ohitustilanteissa. Harmillisesti määränpään (Pirkkala) lähestyessä auto vaan alkoi pelkäämään pitkiä mäkiä. Tuo oire oli lauantaiaamuna jo kiusallisen pahana, kun joutui pudottamaan monissakin mäissä vauhdin 110km/h:sta 80:iin, kun ei päästy mäkiä ylös ilman nakutusta.
Yhtään kuvaa ei tullut otettua syyskokouksesta, mutta onpahan tuo meidän ajokki eksynyt muiden ottamiin kuviin. Saatiin muutama pystärin ajovalo myytyä ja taispa muutama tuttukin tulla tavattua. Radalle ei sattuneesta syystä haluttu mennä. Bensiinitankki oli nimittäin melkoisen tyhjä radalle tultaessa. Oltiinhan ajettu Joensuusta asti samalla tankillisella.
Sunnuntaina paluumatkalla kokeiltiin mihin se Vpower bensa pystyy. Samalla harjoitettiin koneen säätöä tasaisin välein pysähtyen. Etsittiin syytä nakutteluun. Käännettiin sytkää 2astetta yli ja 2 astetta alle ohjearvon. Huomattiin, ettei vika ole sytkässä. Sit keksittiin 3mm kuusiokoloavaimelle käyttöä. Nykimisestä ja mäkikammosta vimmastuneina alettiin säätämään seosta aina "5min" kerrallaan lisää. Lopulta säätö oli niin rikkaalla, että nakulediä ei saanut syttymään. Kylläpä tuli vetoja koneeseen! Joensuussa tankattiin Nesteeltä 98E:tä ja kyllähän se selvästi sai taas nakuledin eloon. Vpower siis selvästi vaikutti nakutukseen.
Kaikkineen säätö oli tottakai ihan sekaisin, koska tänäaamuna auto kävi tosi vaivaisesti ja ekat 5km oli tosi tuskaista ajaa. Oli, kuin olisi ajanut kaasariautolla ryyppy liian suurella. Ainoana erona oli se, ettei kabiinista voinut vaikuttaa asiaan millään tapaa...
Työmatkan pitkät ikävät "nakutusmäet" meni lopultakin selkeillä ahtopaineilla ilman ledin vilkuntaa, mutta tyhjäkäynnillä kone ei halunnut käydä herkästi. Bensa ihan haisi seutukunnassa. Kotimatkalla oli pakko säätää seosta laihemmalle, jotta kaupunkiajo sujuisi mielekkäästi.
Vikadiagnoosia kehittelin ohjauspainesäätimen suuntaan ja vaihdoin sitten kolmannen turbomallin ohjauspainesäätimen tuossa iltasella paikalleen. Alkaa vähitellen kypsyttämään tuon vian hakeminen. Ohjauspainemittari on rakennettava, jos haluaa päästä selville tuosta mysteeristä. Ei tässä muukaan näytä auttavan.
Hullut seossäätökokeilut eivät kuitenkaan vieneet syyskokousmatkan polttoainekulutusta metsään. Paluumatkan keskikulutus oli 9,1, kun menomatkalla meni yli 10litraa sadalle. Jotkut teistä lukijoista muistanevat, että tuo vekotin kulki keväämmällä pitkän aikaa 8,5litran kulutuksilla. Ajokierroksilla siis seokset olivat oikealla suunnalla, mutta tyhjäkäynnillä ei... Eiköhän tämä mysteeri ala selviämään vähitellen. Toivotaan ainakin näin.
)
