Ässä kirjoitti:....
Volvo V70 mkII 2.4t 2001 ostettu 1.8.2008, mittarissa 120tkm. Nyt ajettu noin 10tkm lisää.
Tähän mennessä hajonnut:
-Cruise ei toiminut
-Lampunpyyhkijän moottori rikki
-moottorin kannatinkumi tjsp. hajalla
-moottorin lämpötila ei noussut, termostaatti hajalla
Kaikki korjattu myyjäliikkeen piikkiin Biliassa. Ei ole viaton siis maatalousajoneuvokaan.
Ai niin, ehkä tärkein unohtui: kahvikupin pidike on rikki, ei siihen voi laittaa mukia.
Noista Ässän mainitsemista "ominaisuuksista" tuo moottorin kumi siis ehjätty myös meikäläisen traktorista silikonimössöllä ostajan piikkiin (

), samoin termarin vaihtoakin joutunee mietiskelemään tässä jahka. Kahvikupin pidikettä ei ole osattu ruksia raktorin alkuperäisen ostajan toimesta lainkaan, ellei sitä hanskalokeron kannessa olevaa lasketa? Se on kyllä aika turha...
Niin, mutta jatketaanpa siis saagaa. Joulu tuli ja joulu meni. Tätä Ristuksen syntymisen vuosipäivää lähdimme armaan waimon ja verikoiralauman kanssa kärsimään Vigo di Fassa nimiseen kyläpahaseen Dolomiittien vuoristossa. Hakusessa oli valkoinen joulu, kylä kuin kartalle merkattu 1380m:n korkeuteen. Matkaa Lucernaten megalopolisista oli suuntaansa reipas 300km vähän reittivalinnasta riippuen. Traktorilla tietenkin jyristeltiin ees taas.
Ennen joulureissua on kyntölaite ollut melko vähällä käytöllä, muutamana päivänä tullut työmatka (7.5km suuntaansa) heitettyä sään ollessa polkupyöräilyyn sopimaton tai polkuväline-Esperian taas vaihteeksi porsittua (takavanne nro 2 meni kieroksi). Tässä kohtaa voisin myös mainita, etä moisen työmatkan ajaminen autolla on totaalisen järjetöntä. Fillari on ainut oikea ratkaisu. Lisäksi heitetty jokaviikkoinen kauppareissu tietty, mutta siinäpä se.
Niin, mutta siis 23.12. aamutuimaan lyötiin laite tulille ja lähdimme matkaan. Etukäteen hiukan huoletti 15-20 asteen yöpakkasia lupaillut sääennuste ja 70Ah akkumulaattorin kesto moisissa lukemissa maatalousmoottorin pyörittäjänä ja hehkutulppien hehkuttajana. Samoin tietenkin tankissa ollut kesäplaadun diisseli lienee jo hyytelölä noilla pakkasilla. Noh, koska lähtiessä Milanon säätila oli utuinen ja harmaa, niin ei paljoa puristellut luvassa olleet pakkaset:

Poikkeuksellisesti traktori on näemmä kuvanottohetkellä erehtynyt ohituskaistalle...
Matka eteni ah-niin tuttua A4 motaria itään, kunnes kurvattiin A22-Autostradalle Brenneron suuntaan. Alkoi jo kelitkin hiukan paranemaan:

...mit vit? Varmaan ohjaus puoltaa vasemmalle kun kyntöväline TAAS ohituskaistalla tukkimassa muuta liikennettä...
Pikkuhiljaa alkoi vissiin matkarasitus painaa, kun näkökentässä aika-ajoin leijui jotain ihme pömpeleitä:
Raktori myös pelästytti pitämällä jotain ihme vikinää 70-90km/h vauhdissa tuossa loppumatkasta. Ihan kuin olisi hihna luistanut, mutta pakollisen kusitauon aikana ei paikallaan kierrättäessä kuulunut mitään outoja ääniä ja tauon jälkeen ei ääntä enään kuulunutkaan. Ilmeisesti oli jotain jonkun oven välissä, ja tuuli siellä vaan kitisi...
Perille päästiin ehjin nahoin:

Onnellinen maatalouskoneen kuljettaja siinä ihailee ahkeran vahauksensa (0 kertaa omistuaikana) tulosta komeasti heijastavasta katosta. Taustalla näkyy hotellimme.
Jouluaattona tuli poikettua myös vähän lykkimässä lylyllä alamäkeen:
En todellakaan ole mikään himolaskettelija (viimeksi mäessä about vuosi sitten Ylläksellä), mutta oli kyllä vähän perkeleen hienoa settiä. Catinaccio-Rosengarten alueella tuli siis puikattua. Tuo hiihtoaluehan on vain murto-osa koko Dolomite Super-Ski alueesta, mutta riitti meikäläiselle enemmän kuin hyvin. On oikeasti hassua, kun auringossa on likimain T-paitakeli päivällä, mutta lunta on melkein metri ja yöllä rutkasti pakkasta. Todella hienoa.
Joulupäivänä oli koivet niin soseena, että jätin hiihtämisen suosiolla väliin. Sen sijaan lähdettiin koko perheen voimin parantamaan hapenottokykyä korkeanpaikan leirille:

Eli otettiin köysiratahissillä menopaluuliput molemmille ja haahuiltiin rinteiden viereisillä osuuksilla verikoirien kanssa ja nautiskeltiin hiihtoravinteleiden antimista.
Tulevan kesän mega-artisti MC Veri Koira siinä jo riimittelee seuraavaa hittiään:
Luvatut yöpakkaset loisti poissaolollaan, 24 ja 25 pvä pakkasta oli aamutuimaan 2-4 astetta. Tuli vetästyä muutama harjoittelusarka paikallisilla pelloilla, että sai traktorin lämpimäksi joka päivä, ihan vaan ettei tule ylläreitä kotiinlähtiessä. Nätisti lähti hörisemään noina aamuina.
Noh, sitten tuli (valitettavasti) kotiinlähdön aika. Pakkasta olikin rapeat 11 astetta. Traktorihan rämähti käyntiin kuin palmun alta (lue: neljännellä yrityksellä yhteiskestoltaan reilun minuutin sahauksen jälkeen)

Onneksi oli lämmitelty aiempina päivinä ja edellispäivänä löydetty kylän ainut (

) asema, mistä sai talvilaadun diisseliä.
Taitaa olla hehkut ns. vaihtorajalla...Onneksi akku jaksoi todella hyvin, joten ei tarvinnut ruveta mietiskelemään, että mikä on lisävirta italiaksi...
Kotiapäin lähdettiin eri reittiä mitä tultiin, Passo Sellan kautta.

On se vaan hianoo olla yleisesti hyväksyttävän auton omistaja. Kyllä olisi tuollakin Audi Quattrojen, Tojota Rav4:n yms kikottimien keskellä hävettänyt jollain Saapinrähjällä ajella. Sitäpaitsi kuitenkin olisivat käyneet Saabistille hotellin illallisella kettuilemaan kaikkitietävästi GM:n orastavasta konkurssista ja Saapin myymisestä kiinalaisille
2240m näytti olevan kotimatkan korkein kohta.
Kelihän oli mitä mainioin talvikeli:
Onneksi kyntöväline on varustettu oikein oivilla winter-beater kumeksilla:

...ja Hakkapeliitan femmat on paperia noiden rinnalla
Niinhän se meni, että renkaat valitaan kelin mukaan....vai oliko se ajotapa...tai jotain? Mutta siis ihmeen kivuttomasti meni, pari pientä apukuskin kiljahdusta aiheuttanutta sladia piti ihan tahalleen aiheuttaa

Sitäpaitsi mihin tuosta pääsee putoamaan, kalliota toisella puolella ja toisella puolella metrin korkea lumipenkka/kaide

ABSin ja luistoneston vikavalotkin pysyivät ystävällisesti piilossa koko reissun ajan, kunnes sitten syttyivät iloisesti loimottamaan kun sihtailin traktoria ladon ovista sisään kotimatkan päätteeksi
Että semmoista tällä erää. Melkein 800km tuli siis rymisteltyä joulun pyhien tienoilla, ja matka jatkuu....