Kyseessä siis 2.7 HDI automaatti, 204hp 440Nm.
Jo ensimmäisen kilometrin aikana huomaa, miten irrallaan tienpinnasta tällaisessa ollaan, tavallaan täysin vastakohtainen sporttialustavehkeille, mutta silti kallistelu on minimaalista ja meno erittäin mukavaa. Omalla tavallaan erittäin hieno järjestelmä ja auto on kiva, persoonallinen ajettava.
Kone on mukava, ei tosin tarjoa mitenkään sporttista liikettä lähes 1900kg tyhjänä painavalle maantielaivalle, mutta sen verran että toimeen tulee paremmin kuin hyvin. Äänet ovat hiljaisia, myös se puoli on painottunut mukavuuteen.
Penkit ovat aikamoiset nojatuolit/sohvat, sisustus on mielestäni erittäin tyylikäs aitoine jalopuineen ja tummine nahkoineen.
Jotenkin tuntuu, että puolen vuoden sisään vaihtuvan bemarin tilalle pitää saada jotain persoonallisempaa enkä halua tilata uutta 9-5:kään testaamatta (paukkuu myös hinnassa varmaan puhki), joten toimitus menisi sellaisessa myöhäiseksi. Sitikassa on kuitenkin jotain karismaa, C6:ssa jopa vanhan ajan tyylikästä sitikkahenkeä.
Muotoilusta olin aluksi kuvien perusteella sitä mieltä, että tulipas sieltä ruma auto ulos, mutta livenä tuo on huomattavasti hienompi, varsinkin mustana.
Meikäläinen rakastuu nyt järjenvastaisesti hintaansa järjettömän nopeasti tiputtavaan sekä ehkä vaikeimmin myytävään autoon, joita markkinoilta löytyy. Järki sanoo ei, tunne kyllä. No, onnistuinhan toisaalta jo alfankin passaamaan, johon tuli myös rakastuttua palavasti
![Wink :wink:](./images/smilies/icon_wink.gif)
En olisi uutta ostamassa, vaan käytettyä uittamassa saksanmaalta. On se käsittämätöntä, että 2-3 vuotta vanhoja, alle satkun ajettuja tuollaisia saa siellä noin 20-25t€ hintoihin, onhan tällaisen ovh uutena (Saksassa) ollut luokkaa 55t€. Uutena (Suomessa) tuollaiset ovat maksaneet alkuun yli 80t€, joten mikäli saksanauto tulee maahan alle 35t€, on hinnanpudotus ollut käsittämätön verrattuna muihin saman luokan autoihin, esim MB E tai Audi A6.